tutustu taiteilijoihin

Sampo Apajalahden maalaukset ovat useimmiten havaintopiirustuksiin perustuvia tilallisia tutkielmia, joiden sisälle asettuu (maalattuja) valokuvia ja piirustuksia. Hänen viime vuosien teostensa lähtökohtina ovat toimineet esimerkiksi 1970–80-lukujen abstrakti maalaustaide

Jussi Goman tunnetaan usein värikkäistä akryylimaalauksista, joissa monipuoliset maalaukselliset elementit ja yllättävät visuaaliset tarinat muodostavat monipuolisen kokonaisuuden. Viime vuosina maalausten maailma on levittäytynyt myös keraamisin veistoksiin.

Johanna Lecklin on helsinkiläinen kuvataiteilija. Hän tekee liikkuvan kuvan teoksia, valokuvia ja yleisöä osallistavia teoksia. Tärkeitä aiheita Lecklinin työskentelyssä ovat kätketyt ja vaietut tarinat, kuten naisten ja lasten kokemukset sisällissodasta, ja kieli- ja kulttuuri-identiteetin käsittely.

Satu Rautiainen tutkii taiteellisessa työskentelyssään taideteollisuuden, käsityöläisyyden ja kuvataiteiden rajapintaa feminismin ja maalaustaiteen näkökulmasta. Hän näkee tekstiilit myös naisten historian kirjoituksena. Osana taiteellista työskentelyään Rautiainen opiskelee tekstiilitekniikoita

Antti Tanttu työskentelee useilla eri välineillä, kuten piirustus, grafiikka, valokuva ja filmi/video. Pääpaino on sekatekniikka- ja puupiirrostöissä sekä videoteoksissa. Teoksissa kerroksellisuus on käsitteellisesti, sisällöllisesti että materiaalisesti tärkeässä osassa. Teosten keskeisenä teemana on yksinäisyys ja sen erilaiset ilmentymät. Hän ei kuvaa tai kuvita yksinäisyyttä sinällään, vaan tavoittelee jakamattoman yksinäisyyden tuntemusta. Tanttu tutkii epämääräisiä tuntemuksia, jotka ovat samaan aikaan tuttuja ja outoja.

Nora Tapperille läheisimmät materiaalit ovat puu ja keramiikka. Suurikoisten tilallisten veistosten lähtökohtina ovat muistoihin ja muistikuviin perustuvat kokemukset erilaisista ihmisen rakentamista tiloista, vinttikamarista, ruokakomerosta. Maiseman, valon, vuorokauden ja vuodenajan havainnoinnilla on tärkeä osa veistämisessä. Vanhojen valokuvien pohjalta Tapper on veistänyt puufiguureja: ”Veistoksissani haen hetkeä, jossa puun palat muuttuvat pienellä viitteellä inhimillisiksi ihmishahmoiksi ja saavat oman ilmeensä ja asentonsa.”